Tänään viimein tapasin kuuluisan Hessun. H:n issikkaa mentiin katsomaan meidän autolla ja selvisin kaikkein eniten kammoamastani paikasta (Suna-Ikea välistä) yksin ilman pysähtelyä. Voi sitä parkaa, kun se oli hinkannut harjansa puoliksi poikki ja sillä oli ihottumaa. Sain jopa ratsastaa pienen matkan. Kypärä oli ihanasti liian pieni ja puristi kokoa ajan. Minä olin ihan paniikissa selässä, vaika N. talutti sitä koko ajan. Pahin kammo iski, kun päätimme mennä hieman kovempaa ja minä vain pompin ylös alas. Kaikkein vaikeinta oli kuitenkin pois pääseminen. Jalkani ei vain taipunut ja nauroin liikaa kömmistelyilleni. Oli kivaa, uudestaan pääsen varmaan elokuussa.

Hee, huomenna mökkeilemään taas muutamaksi päiväksi.